Pentti Tuohimaa, Kansainvälisen Savusaunaklubin klubi-isäntä, luento ”Hyvä savusauna” huhtikuussa 2009 SaunaExpo, toimittanut Raili Vihavainen.

 

Kansainvälinen Savusaunaklubi on arvioinut noin 200 savusaunaa, jotka kaikki on pisteytetty. Niinpä Savusaunaklubille onkin alkanut kertyä hyvä näkemys hyvästä savusaunasta. Kuitenkaan ei ole olemassa yhtä oikeaa savusaunaa, vaan on monenlaisia hyviä savusaunoja. Jokaisen oma sauna on paras. Savusaunaklubi toivoo tässä paljon luovuutta ja suomalaiset ovatkin olleet hämmästyttävän luovia tässä suhteessa. Esimerkkinä jättimäisen kiven sisään hakattu savusauna, josta sai aivan uskomattomat löylyt.

 

Kv. Savusaunaklubin testityöryhmän arvioinnin kohteet:

  • Rakennuksen ulkonäkö
  • Tuoksu
  • Ekologisuus, hygienia
  • Raittiin ilman saanti
  • Paloturvallisuus
  • Sisustus, toimivuus
  • Kiuas
  • Löylyn laatu
  • Syntynyt halu saunomiseen
  • Sijainti

Savusauna on ekologinen. Kun se joskus noin 700 vuoden kuluttua häviää, jää vain kivikasa, kun kaikki on uusiutuvaa materiaalia.

Toinen tärkeä asia on paloturvallisuus. Klubi väittää, että savusauna voidaan rakentaa niin, ettei sen tarvitse palaa. Testin yhteydessä tämän selvittämiseen kohdistetaan paljon huomiota.

 

Kiuas on löylyjen ydin

Savusaunan lämmityksestä

  • savun tultava rauhallisesti ilman painetta/vetoa
  • savuraja mahdollisimman ylhäällä

Arviointi aloitetaan lämmityksestä. Olennaista on räppänä tai lakeinen, josta savun täytyy tulla rauhallisesti ulos ilman mitään painetta. Silloin ne ovat riittävä suuria. Kesälämmityksessä niitä pidetään kaikkia auki, jos tuulen suunta sen sallii. Sisällä savuraja on niin ylhäällä kuin mahdollista, laudetason tasolla tai yläpuolella, jolloin jalkataso pysyy puhtaana. Savurajaa säädetään räppänällä ja pitämällä ovea auki.

Lämmitys

  • kuivaa sekapuuta
  • mahdollisimman pieneksi pilkottua (2-5 cm)
  • viimeinen pesällinen kaikkien pienimällä puulla (leppä tai haapa)
  • siintyminen vähintään 1h
  • matala peruslämpö (60-80 C)

Lämmityksessä suositellaan käytettäväksi sekapuuta, jota voi vaihdella oman mieltymyksensä mukaan; haapaa, leppää tai havupuuta yms. Näin savusaunassa voi saada joka kerta uuden elämyksen aivan kuin viiniä maistellessa. Kun lepästä puuttuu pihkan aromi, niin lisäämällä mäntyä tai kuusta joukkoon tuo niiden pihka hieman kaivattua kitkeryyttä.

Pienhiukkasten syntymisen kannalta on erittäin tärkeää, että puut ovat rutikuivia. Mitä pienempää puuta sen parempaa. Muun muassa lautataapelin rimaa voi hyvin käyttää lämmitykseen. Ainakin viimeisen pesällisen olisi oltava pientä puuta. Jos on tarvetta puhdistaa, lopuksi leppää tai haapaa.

On myös muistettava, että savusaunan siintyminen on hyvin tärkeää.

Savusaunassa pyritään matalaan peruslämpöön. Saunaa ei lämmitetä liian kuumaksi, sillä se pilaa savusaunan.

 

Savukaasut ja palaminen

Lämmityksen aikana:

– kun lisätään puita syntyy häkäkaasua

– aluksi hyvin korkea häkämäärä, silloin kun kiuas syttyy

– häkämäärä laskee pikkuhiljaa, mutta aina tulee piikki, kun lisätään puita

– kaikkein pienimmillä puilla 1/6 häkämäärästä.

– siintyessä suljetaan räppänä, jolloin häkämäärä nousee ja pysyy hyvin korkealla

– kun lyödään häkälöylyä, häkämäärä on korkea, jos hiillosta ei ole poistettu

– kun siintymisen aikana on hiilet, häkä nousee

Siintymisen jälkeen:

– kun heitetään häkälöylyä, hiillos aktivoituu ja lisää häkämäärän korkeaksi, jos hiiliä ei ole poistettu.

– löylyä lyötäessä häkää ei juuri enää ole, jos hiillos on poistettu

– hiilet ja tuhkat olisikin suositeltavaa poistaa.