Raili Vihavainen
(Toimittanut Katriina Kukkonen-Harjulan luennosta)

Saunomisen hyödyt ja riskit terveydelle

Saunatutkimusta on tehty vähän viimeisten parin vuosikymmenen aikana ja tutkimusmenetelmät ovat osin edelleenkin puutteellista. Saunomisen yleisiä vaikutuksia elimistöön terveillä ja mahdollisia haittavaikutuksia sairailla henkilöillä on lääketieteessä tutkittu nykyaikaisin menetelmin runsaan puolen vuosisadan ajan, erityisesti lähinnä Suomessa ja Saksassa. Viime vuosikymmenestä lähtien on ilmestynyt mielenkiintoisia japanilaisia tutkimustuloksia miedon lämpöaltistuksen käytöstä erilaisten sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksien hoidossa, erityisesti sydämen vajaatoiminnassa (Ngyuen ym. 2004).

Nykytiedon perusteella saunominen on turvallista kaikenikäisille terveille ihmisille. Eikä sauna aiheuta ongelmia henkilöillä, joilla verenkiertoelimistön sairaus on vakaa ja lääkitys kunnossa.

Naisen saunominen raskauden aikana ei altista sikiötä epämuodostumille, mutta jos verenpaine on kohonnut raskauden aikana, saunomisen aiheuttama lämpökuormitus voi haitata kohdun verenkiertoa. Saunominen voi helpottaa kroonisten hengityselinsairauksien sekä joidenkin tuki- ja liikuntaelinsairauksien oireita.

Saunan vaikutus verenkiertoon ja hormoneihin

Fysiologisesti saunominen on hyvin voimakas, mutta lyhytkestoinen lämpöstressi.

Saunominen lisää erityisesti ihon verenkiertoa, koska elimistö pyrkii säilyttämään kehon sisälämmön normaalina. Sydämen minuuttitilavuus suurenee noin 70 % ja perifeerinen verenkiertovastus vähenee noin 40 %. Tämän seurauksena keskiverenpaine pienenee jonkun verran, (alle 10 mmHg) ja systolinen paine pienenee enemmän kuin diastolinen. Tosin painemuutokset ovat vaihdelleet ja eri tutkimuksissa on saatu erilaisia tuloksia, mitkä osin johtuvat erilaisista mittausmenetelmistä.

Saunominen aiheuttaa terveiden henkilöiden hormonien eritykseen lyhytaikaisia muutoksia (Hannuksela ja Ellahham 2001), joiden tarkoituksena on säilyttää elimistön tasapaino. Muutoksista osa on samanlaisia kuin muissa stressitilanteissa, mutta osa on saunalle tyypillisiä. Erityisesti kasvuhormonin ja prolaktiinin pitoisuudet suurenevat verenkierrossa. Saunominen voi aiheuttaa mielihyvän tai epämiellyttäviä tuntemuksista. Saunaan tottuminen  vähentää edellä kuvattuja vaikutuksia. Verenkierron hormonipitoisuuksien muutokset palautuvat lähtötasolle yleensä parissa tunnissa saunomisen jälkeen.

Vertailevia tutkimuksia erilaisten saunomistapojen vaikutuksista sekä terveillä että sairailla on vähän. Omassa tutkimuksessamme (Kukkonen-Harjula ym. 1989) terveet nuoret miehet viipyivät  kohtalaisen kuumassa (80 ºC) tai kuumassa (100 ºC)  saunassa (100ºC) ilman löylyttelyä niin kauan, kuin subjektiivisesti olo tuntui miellyttävältä. Verenkierrossa ja hormonierityksessä tapahtui muutoksia, jotka olivat kuitenkin vähäisempiä kuin uuvuksiin asti jatkuneessa löylyttelysaunomisessa (80 ºC).

Mikä sitten on mahdollisesti eri hormonien mahdollinen yhteys saunomiseen usein liittyvään rentoutumiseen ja hyvinvoinnin tunteeseen on toistaiseksi jäänyt epäselväksi. Yhtenä mahdollisena on pidetty välittäjäainetta, jolla on todettu olevan (ilman saunomista) yhteyttä stressin ja ahdistuneisuuden vähenemiseen, kipukynnyksen suurenemiseen sekä kasvun ja kudosparanemisen edistämiseen. Millä voisi selittää saunomisen psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia, mutta saunomisen mahdollisesti aiheuttamista hormonipitoisuuksien muutoksista verenkierrossa ei ole tutkimustietoa.

Sopivatko saunominen ja lääkkeet yhteen?

Samanaikainen saunominen ja lääkkeiden käyttö voi teoreettisesti aiheuttaa ongelmia, koska saunominen kiihdyttää verenkiertoa ja toisaalta hikoilu vaikuttaa elimistön nestetasapainoon. Näiden ilmiöiden takia lääkkeiden imeytyminen, jakautuminen elimistön eri osiin, aineenvaihdunta ja erittyminen voi muuttua saunoessa ja siten lääkkeiden vaikutus elimistössä voi muuttua. Saunomisen vaikutuksista lääkkeiden tehoon on vähän tutkimuksia, joista suurin osa on tehty terveillä vapaaehtoisilla. Kattavimmin aihetta on käsitelty Vanakosken väitöskirjatutkimuksessa (Vanakoski 1996) sekä Vanakosken ja Seppälän katsauksissa (1996, 1998).

Yleisimmin saunoessa käytettyjä lääkkeitä ovat erilaiset sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksien lääkkeet. Kohtuullinen saunominen ei yleensä kuormita liikaa verenkiertoelimistöä, kun sepelvaltimotauti (Luurila 1992), kohonnut verenpaine ja sydämen vajaatoiminta eivät ole vaikea-asteisia ja ovat hyvässä hoitotasapainossa. Beetasalpaajat vähentävät sydämen sykettä sekä levossa että fyysisessä kuormituksessa ja myös saunoessa (Luurila ym. 1989). Ne laskevat verenpainetta erityisesti saunomisen jälkeen, mikä voi joskus johtaa huimaukseen. Tällöin voi olla on aiheellista välttää beetasalpaajien käyttöä muutamaan tuntiin ennen saunomista. Uudemmat eri mekanismeilla vaikuttavat sydän- ja verenpainelääkkeet eivät ilmeisesti aiheuta tämäntyyppisiä ongelmia saunoessa. Monet suomalaiset sydänpotilaat ovat todenneet saunomisen nitronkaltaisen vaikutuksen: saunan lämpö laajentaa verisuonia, ja siksi nitrolääkitystä ei yleensä tarvitse ottaakaan ennen saunaa.

Lääkelaastari kannattaa ottaa pois ennen saunomista sen irtoamisriskin vuoksi, koska sen pysyminen iholla voi vaikeutua hikoilun, suihkun tai uimisen takia. Saunomisen jälkeen tulee varmistua, että laastari kiinnittyy kunnolla uudelleen iholle, mutta esimerkiksi raskauden ehkäisyyn käytettävä estrogeenilaastari ei ole aiheuttanut ongelmia (Zacur ym. 2002). Raskauden ehkäisyyn käytettävät laastarimuotoiset hormonivalmisteet vapauttavat vaikuttavaa lääkeainetta hitaasti, joten saunominen ei sitä häiritse. Toisaalta vaihdevuosioireisiin käytettävissä laastareissa estrogeenin terapeuttinen vaikutusalue on laaja, joten laastarin pitäminen paikallaan myös saunoessa on turvallista. Matkapahoinvointiin käytettävän laastarimuotoisen lääkkeen tehosta saunomisen yhteydessä ei ole näyttöä. Lisäksi matkailija käyttävät sitä myös usein kuumassa ilmastossa. (Kukkonen-Harjula ym. 1994). 

Käytännössä saunominen siis harvoin aiheuttaa lääkehoitoon liittyviä ongelmia. Syynä on ilmeisesti se, että saunominen on kuitenkin lyhytaikainen altistus ja elimistön muutokset palautuvat ennalleen viimeistään muutaman tunnin kuluttua saunomisen päättymisestä. Mahdolliset haitalliset yhteisvaikutukset ilmenevät vain erikoistilanteissa (esim. ihon kautta annettu lääkitys tai lääkkeet, jotka kiihdyttävät sympaattista hermostoa). Toistaiseksi ei ole tutkimustietoa saunomisen mahdollisista haitallisista vaikutuksista neuroleptejä tai masennuslääkkeitä käyttävillä henkilöillä. Kyseiset lääkkeet voivat vaikuttaa lämmönsäätelyyn ja autonomisen hermoston toimintaan. Teoreettisesti mielenkiintoista olisi myös tutkia saunomisen vaikutusta astman hoidossa käytettäviin lääkeaineisiin.

Alkoholin käyttö saunoessa lisää onnettomuusriskiä

Alkoholi ei varsinaisesti ole lääke, mutta se laajentaa verisuonistoa ja voi siten laskea liiallisesti verenpainetta (Roine ym. 1992). Alkoholin on oletettu myös lisäävän sydämen rytmihäiriöitä saunoessa. Terveillä miehillä runsas alkoholin nauttiminen muutama tunti ennen iltasaunomista ei aiheuttanut ylimääräisiä rytmihäiriöitä. Subjektiivisesti saunominen seuraavana aamuna tuntui vähentävän krapulaoireita (Roine ym. 1992), vaikkakaan alkoholin hajoaminen ei saunomisen vaikutuksesta nopeutunut. Ainakaan sydänpotilaan ei kannata nauttia alkoholia saunoessa ja saunomisen jälkeenkin vain kohtuullisesti. Alkoholin käytön on todettu liittyneen saunomiseen yhteydessä tapahtuneisiin onnettomuuksiin, joista seurauksena on ollut pahimmillaan kuolema (lähinnä palovammojen, kuivumisen pitkäkestoisessa lämpöaltistuksessa ja hukkumisen seurauksena) (Kortelainen 1991, Vuori 1994).

Saunatutkimuksella sovellusarvoa stressitutkimuksessa?

Saunatutkimusta on Suomessa tehty viimeisten parin vuosikymmenen aikana melko vähän, ja muuallakin maailmassa tutkimusaktiivisuus on satunnaista. Saunomisen tekninen ympäristö ja saunojien kylpytottumukset vaihtelevat, joten altistuksen standardointi on vaikeaa, erityisesti jos tarkastellaan erilaisia vilvoittelutapoja (huoneenlämmössä istuskelusta jääveteen kastautumiseen). Saunominen kuuluu laajaan lämpöfysiologian alueeseen, jossa saunatutkimuksella voisi olla sovellusarvoa stressitutkimuksessa sekä liikunta- ja sotilaslääketieteessä. Tutkimusongelmia ovat fyysinen suorituskyky pitkäkestoisessa kuuma-altistuksessa ja saunomisen vaikutus fyysisestä rasituksesta palautumiseen. Saunomisen mahdollisesti erilaisia vaikutuksia siihen tottuneiden ja tottumattomien välillä ei ole tutkittu juuri ollenkaan, ja saunomisen fysiologisten muutosten yhteydet hyvinvoinnin tuntemuksiin ovat toistaiseksi tuntemattomia.

Saunomisen lääketieteellistä tutkimusta on käsitelty Aikakauskirja Duodecim-lehden erikoisnumerossa vajaa parikymmentä vuotta sitten (Vapaatalo ja Vuori 1988). Tämän jälkeen on Suomessa on ilmestynyt neljä saunomiseen liittyvää väitöskirjaa (Jokinen 1989, Kauppinen 1989, Vähä-Eskeli 1991, Vanakoski 1996) ja kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä on ilmestynyt muutamia katsauksia saunomisen terveysvaikutuksista ja vaaroista (Kauppinen 1997, Hannuksela ja Ellahham 2001, Kukkonen-Harjula ja Kauppinen 2006).

Artikkeli on koottu Katriina Kukkonen-Harjulan luennosta ”Sauna and Cardiovascular Diseases”, Kansainvälisessä Saunakongressissa 2006.